EU:n tekoälyasetus muuttui: korkean riskin velvoitteet siirtyivät, avoimuusvelvoitteet alkavat 2.8.2026

EU muutti tekoälyasetuksen aikataulua. Korkean riskin tekoälyjärjestelmiä koskevien sääntöjen soveltaminen siirtyi vuosilla eteenpäin: muutokset tehtiin asetuksella (EU) 2026/1744, joka tuli voimaan 27. heinäkuuta 2026.

Uutinen on helppo lukea niin, että kiire loppui. Se on kallis johtopäätös. Tekoälyasetuksen 50 artiklan avoimuusvelvoitteita aletaan soveltaa alkuperäisen aikataulun mukaisesti 2. elokuuta 2026 — niiden soveltamispäivää ei siirretty. Ne koskevat myös organisaatioita, jotka eivät kehitä tekoälyä itse.

Tämä kirjoitus on yleistajuinen katsaus siitä, mikä muuttui ja mistä kannattaa aloittaa. Se ei ole juridinen neuvo, ja tulkinnat tarkentuvat vielä.

Mitä siirtyi ja mikä ei?

• 2. joulukuuta 2027 alkaen: liitteessä III tarkoitetut itsenäiset korkean riskin tekoälyjärjestelmät. Näihin kuuluvat tietyissä tilanteissa esimerkiksi rekrytointiin, koulutukseen, luottokelpoisuuden arviointiin ja keskeisten palvelujen saatavuuteen käytettävät järjestelmät.
• 2. elokuuta 2028 alkaen: pääsääntöisesti tuotteisiin sisältyvät korkean riskin järjestelmät, kuten lääkinnällisissä laitteissa ja leluissa.
• 2. elokuuta 2026 alkaen: 50 artiklan avoimuusvelvoitteet. Ei siirtynyt.
• Jo voimassa 2. helmikuuta 2025 alkaen: kielletyt tekoälykäytännöt, kuten laissa määritellyt vahingolliset manipulointi- ja harhauttamiskäytännöt sekä tietyt sosiaalisen pisteytyksen muodot.

Lisäaika koskee siis ennen kaikkea korkean riskin järjestelmien raskaita vaatimuksia: riskienhallintaa, dokumentointia, ihmisen suorittamaa valvontaa ja vaatimustenmukaisuuden arviointia. Se ei tarkoita, että yritysten kaikki tekoälyvelvoitteet olisivat siirtyneet.

Mitä avoimuusvelvoitteet tarkoittavat käytännössä?

Velvollisuus riippuu siitä, toimiiko organisaatio tekoälyjärjestelmän tarjoajana vai käyttöönottajana. Tämä erottelu kannattaa tehdä ensin, koska velvoitteet ovat eri.

Tarjoajan velvollisuudet

Tarjoaja on se, joka kehittää tekoälyjärjestelmän tai saattaa sen markkinoille omalla nimellään.

Suoraan ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa oleva järjestelmä — chatbot tai tekoälyagentti — pitää suunnitella niin, että käyttäjälle kerrotaan hänen olevan tekemisissä tekoälyn kanssa. Ilmoitusta ei tarvita, jos asia on keskivertokäyttäjälle ilmeinen.

Generatiivisen järjestelmän tarjoajan pitää lisäksi huolehtia siitä, että järjestelmän tuottama tai muokkaama kuva-, ääni-, video- tai tekstisisältö voidaan tunnistaa koneellisesti tekoälyllä tuotetuksi. Ennen 2. elokuuta 2026 markkinoille saatettujen järjestelmien osalta tähän sovelletaan rajattua siirtymäaikaa 2. joulukuuta 2026 asti.

Käyttöönottajan velvollisuudet

Käyttöönottaja on se, joka käyttää tekoälyä omassa toiminnassaan. Valtaosa pk-yrityksistä on tässä roolissa.

Tunteentunnistuksesta ja biometrisestä luokittelusta on ilmoitettava niille, joihin sitä kohdistetaan. Huomaa, että osa tällaisista käyttötavoista on kokonaan kiellettyjä — pelkkä ilmoittaminen ei tee kielletystä järjestelmästä sallittua.

Syväväärennökset on merkittävä näkyvästi. Syväväärennöksellä tarkoitetaan tekoälyllä tuotettua tai muokattua kuva-, ääni- tai videosisältöä, joka muistuttaa olemassa olevaa henkilöä, esinettä, paikkaa, yhteisöä tai tapahtumaa ja voi näyttää virheellisesti aidolta. Kaikki tekoälyllä tuotetut kuvat ja videot eivät siis automaattisesti kuulu tämän velvollisuuden piiriin. Selvästi taiteellisessa, luovassa tai satiirisessa teoksessa ilmoitus tehdään tavalla, joka ei haittaa teoksen esittämistä tai siitä nauttimista — kyse ei ole täydestä poikkeuksesta.

Tekoälyllä tuotettu teksti on merkittävä, jos kolme ehtoa täyttyvät yhtä aikaa: teksti julkaistaan, sen tarkoitus on tiedottaa yleisölle, ja se käsittelee yleistä etua koskevaa asiaa — esimerkiksi politiikkaa, kansanterveyttä, kuluttajaturvallisuutta tai taloutta. Merkintää ei tarvita, jos teksti on käynyt läpi asianmukaisen sisällöllisen ihmisen tarkastuksen ja julkaisusta kannetaan toimituksellinen vastuu. Pelkkä oikoluku, kieliasun korjaus tai muodollinen hyväksyntä ei riitä.

Tämä on tärkeä rajaus: jokaista tekoälyavusteista sähköpostia, tuotekuvausta, blogiluonnosta tai somejulkaisua ei tarvitse merkitä. Ratkaisevia ovat sisällön luonne, käyttötarkoitus, julkaisutapa ja organisaation rooli.

Olemmeko me tarjoaja vai käyttöönottaja?

Rajanveto ei ole aina ilmeinen, ja siihen menee usein sekaisin.

Valmista tekoälyavusteista chatbotia käyttävä yritys ei automaattisesti ole 50 artiklan 1 kohdan tarkoittama tarjoaja — vastuu järjestelmän suunnittelusta on sillä, joka sen kehitti. Käytännössä kannattaa silti varmistaa, että ilmoitus tekoälystä on asiakkaalle näkyvissä.

Jos taas teetätte räätälöidyn ratkaisun ja saatatte sen markkinoille omalla brändillänne, roolinne voi olla toinen kuin luulette. Tämä kannattaa selvittää ennen kuin velvoitteita aletaan täyttää väärästä roolista käsin.

Näin tarkistat tilanteenne

Ensimmäinen kartoitus ei yleensä vaadi raskasta projektia. Se vaatii tunnin ja rehellisen listan.

1. Listatkaa, mitä tekoälyä teillä oikeasti on käytössä. Mukaan myös se, mitä työntekijät ovat ottaneet käyttöön itse. Tämä on useimmiten se kohta, jossa tulee yllätyksiä.
2. Merkitkää, missä tekoäly kohtaa asiakkaan tai yleisön. Botti verkkosivulla, tekoälyavusteinen viestintä, julkaistava sisältö.
3. Tarkistakaa roolinne jokaisen järjestelmän osalta: käyttöönottaja vai tarjoaja.
4. Korjatkaa ilmeiset puutteet ensin. Maininta tekoälystä botin avausviestissä on pieni muutos, joka hoitaa yhden asian kerralla.
5. Nimetkää vastuuhenkilö ja kirjatkaa, miten uusi tekoälytyökalu otetaan jatkossa käyttöön. Ilman tätä lista vanhenee kuukaudessa.

Myös henkilöstön tekoälyosaamista koskeva velvoite säilyi, joskin sen sanamuotoa muutettiin. Tarjoajien ja käyttöönottajien pitää toteuttaa toimia henkilöstönsä ja niiden henkilöiden tekoälyosaamisen kehittämisen tukemiseksi, jotka käyttävät tekoälyä heidän puolestaan. Käytännön tarve ei ole kadonnut minnekään: velvoitteita on vaikea noudattaa, jos henkilöstö ei tiedä, mitä työkaluja saa käyttää ja mihin.

Mitä tästä kannattaa ajatella

Lisäaika on aitoa helpotusta niille, joita korkean riskin vaatimukset koskevat. Rekrytointiin tai luottopäätöksiin tekoälyä harkitsevalla on nyt reilusti aikaa tehdä se huolella.

Muille viesti on toinen. Avoimuusvelvoitteet ovat kevyitä täyttää mutta helppoja unohtaa, koska ne eivät tunnu "tekoälyprojektilta" — ne ovat rivi botin avausviestissä ja sovittu käytäntö sisällöntuotannossa. Juuri siksi ne jäävät tekemättä.

Kannattaa myös huomata, ettei sääntely ole tekoälyn käyttöönoton este. Se on syy tehdä käyttöönotto hallitusti: kun tiedätte mitä käytätte, missä ja kenen vastuulla, olette samalla valmiimpia laajentamaan.

Haluatteko selvittää, mitä tekoälyä organisaatiossanne on käytössä ja mitä velvoitteita siihen liittyy? Tutustu tekoälykonsultointiin ja koulutukseen tai lue myös: Näin valitset tekoälykumppanin.

---

Päivitetty 27.7.2026. Lähteet: asetus (EU) 2026/1744, Euroopan komission usein kysytyt kysymykset 50 artiklan avoimuusvelvoitteista ja komission tekoälyasetuksen sääntelykehys.